ALEX

MCBRIDE

United Kingdom

Artsakh Strong
Fearlessness may breed courage, but it can also lead to blindness. For centuries a cycle of bloodshed and displacement has echoed through the hills and forests of Nagorno-Karabakh. In modern history, Armenian and Azeri struggle for control over the region fell dormant after the Bolshevik invasion and Karabakh’s incorporation into the USSR. Following the fall of the Iron Curtain however, Armenia took control of the land in a war that killed tens of thousands and left more than a million Azeris homeless. While the territory remained internationally recognised as Azerbaijan, Karabakh was under Armenian control for almost thirty years. Then in late 2020 Azerbaijan reignited the dispute. The war that ensued simultaneously mirrored and juxtaposed the one that took place in the 1990’s. The black-and-white images of the fleeing Azeris in the world’s front pages were replaced by jpegs pinging across Twitter and Telegram of Armenians forced from the very same lands. Silver-haired soldiers who recounted their days facing their enemy down the barrel of a rifle were enlisted once again, but now only to take cover from the aerial threat of drones and heavy artillery. This time it was the Azeri throngs that erupted in jubilation as the war was declared won by their smirking President. In Yerevan, Armenian Parliament and the Prime Minister’s office were stormed by the seething wives, mothers and sons of the fallen – betrayed by the capitulation of the Prime Minister. While the war is over for now, a sustainable peace is remote. Within the Azeri soldiers, who remember from childhood the days when they were routed from their homes by Armenian forces, a blind fearlessness was formed. And while this fearlessness was glorified in the hearts and minds of Azerbaijan, its bloody consequences have only instilled the same bloodthirsty fearlessness in Armenia’s children, who may now dream to one day avenge the same brutality that they have suffered some 30 years on.

AUTHOR BIOGRAPHY
Alex McBride is a freelance photojournalist covering social, political and humanitarian issues. Having spent the past three years living and working in East Africa, he has now moved his base back to London. Alex shoots regularly as a stringer for Getty Images and AFP. His work has been published by such publications as Al Jazeera, The Atlantic, BBC, ELLE, El Pais, FT, Foreign Policy, The Guardian, Internazionale, Le Monde, TNH, The New York Times, VICE, The Washington Post and others. Alex also shoots assignments for UN and NGO agencies. These have included IOM, Medair, MSF, NRC, UNICEF, War Child and WFP, among others. Over the course of 2020 his work was exhibited at Helsinki Photo Festival and Photo IS:RAEL. He was an award winner at the Andrei Stenin International Press Photo contest in Moscow. His work from South Sudan was also screened at the 2020 edition of Visa Pour l’Image, France. Alex presents workshops for the Leica Akademie in Mayfair, London.

ALEX

MCBRIDE

Iso-Britannia

 

Artsakh Strong
Pelottomuus saattaa kasvattaa urheutta, mutta se saattaa myös johtaa tietynlaiseen sokeuteen. Vuosisatojen aikoina yhä uudet verilöylyt ja karkoitukset ovat jättäneet jälkensä Nagorno-Karabakhin rinteille ja metsiin. Nykyhistorian aikana Armenia ja Azerbaidžan ovat taistelleet alueen kontrollista sen jäätyä uinumaan bolsevikkien hyökkäyksen ja Karabakhin Neuvostoliittoon yhdistymisen jälkeen. Rautaesiripun pudottua Armenia otti maan haltuunsa sodassa, joka tappoi kymmeniä tuhansia ja jätti yli miljoonan azerin kodittomaksi. Vaikka alue pysyi kansainvälisesti hyväksyttynä Azerbaidžanina, Karabakh pysyi melkein kolmekymmentä vuotta Armenian hallinnassa. Vuoden 2020 loppupuolella Azerbaidžan aloitti taas kiistan. Sota, joka seurasi, oli kuin peilikuva vuoden 1990 sodasta. Mustavalkoiset valokuvat pakenevista azereista maailman lehtien kansisivuilla vaihtuivat jpeg-kuviksi Twitterissä ja Telegrammissa näyttäen armenialaisia, joiden täytyi paeta juuri näiltä samoilta mailta. Hopeapäiset sotilaat, jotka kertoivat päivistään kohdatessaan vihollisensa kiväärin piippu edessään, värvättiin uudestaan, mutta nyt vain mennäkseen suojaan droonien ja raskaan tykistön ilmauhkaa. Tällä kertaa azerijoukot riemuitsivat, kun heidän virnuileva presidenttinsä julisti sodan voitetuksi. Jerevanissa Armenian parlamentti ja pääministerin toimisto täyttyivät kiukusta kiehuvista kaatuneiden vaimoista, äideistä ja pojista – jotka pääministeri oli pettänyt antautumisellaan. Vaikka sota on nyt ohi, pysyvä rauha on kaukana. Azerin sotilaiden mielissä muodostui sokea urhoollisuus heidän muistaessaan lapsuudestaan ne päivät, kun armenialaiset sotilaat karkoittivat heidät kodeistansa. Ja kun tätä urhoollisuutta ylistettiin Azerbaidžanin sydämissä ja mielissä, sen veriset seuraukset aiheuttivat saman verenhimoisen urhoollisuuden Armenian lapsissa, jotka nyt ehkä unelmoivat kostavansa saman julmuuden joku kaunis päivä kärsittyään siitä itse noin kolmekymmentä vuotta.

 

TEKIJÄN BIOGRAFIA
Alex McBride on vapaa kuvajournalisti, joka käsittelee sosiaalisia, poliittisia ja inhimillisiä aiheita. Asuttuaan ja työskenneltyään viimeiset kolme vuotta Itä-Afrikassa hän on nyt muuttanut takaisin Lontooseen. Alex valokuvaa säännöllisesti Getty Images -kuvatoimistolle ja AFP-uutistoimistolle. Hänen töitään on julkaistu sellaisissa julkaisuissa kuin Al Jazeera, The Atlantic, BBC, ELLE, El Pais, FT, Foreign Policy, The Guardian, Internazionale, Le Monde, TNH, The New York Times, VICE, The Washington Post jne. Alex tekee myös töitä UN- ja NGO-toimistoille. Näihin kuuluivat mm. IOM, Medair, MSF, NRC, UNICEF, War Child ja WFP. Vuoden 2020 aikana hänen töitään on näytetty Helsinki Foto Festivalissa ja Foto IS:RAELissa. Hän voitti palkinnon Andrei Stenin International Press Photo -kilpailussa Moskovassa. Hänen työnsä Etelä-Sudanissa näytettiin myös Visa Pour l’Imagen, France, vuoden 2020 painoksessa. Alex tekee työpajoja Leica Akademialle Mayfair-hotellissa, Lontoossa.

ALEX

MCBRIDE

Storbritannien

 

Artsakh Strong / Den starka Artsakh
Oräddhet kan fostra tapperhet, men den kan också leda till blindhet. I århundraden har kretsloppet av blodsutgjutelse ekat genom kullar och skogar i Nagorno-Karabakh. Under den moderna historians tid föll armeniers och azeriers maktkamp om regionen i slummer efter att bolsevikerna invaderade och Karabakh inkorporerades i Sovjetunion. Men efter att Järnridån föll tog Armenien kontroll över regionen i ett krig som dödade tiotusentals och lämnade över en miljon azerier hemlösa. Medan regionen förblev internationellt erkänd som Azerbajdzjan, var Karabakh under armeniers kontroll i nästan trettio år. Senare på 2020-talet blåste Azerbajdzjan åter lågor in i dispyten. Kriget som följde på samma gång, återspeglade och tog upp det krig som utkämpades på 1990-talet. De svart-vita bilderna på azeriska flyktingar från första sidorna i världspressen ersattes av jpegs som klingade runt i Twitter och Telegram förevisande armenier som blivit bortjagade från precis samma områden. Silverhåriga soldater som berättade om förra dagar då de såg sina fiender ansikte mot ansikte längs gevärens pipa tog åter värvning, men nu för att skydda sig för flygande drönare och tungt artilleri. Denna gång gällde det azeriska skaror som brast i jubel eftersom deras flinande president hade proklamerat att kriget vunnits. I Jerevan blev det armeniska parlamentet och premiärministers kansli stormad av myllrande hustrur, mödrar och söner av de fallna som blivit förrådda av premiärministers kapitulation. För tillfallet är kriget över, men en ihållande fred ligger fjärran. Hos azeriska soldater, som komm ihåg från barndomens dagar hur de blivit bortjagade från sina hem av armeniska trupper, växte fram en blind tapperhet. Och medan denna tapperhet blev glorifierad i azeriers hjärtan och sinnen, så har dess blodiga konsekvenser ingjutit samma blodtörstiga tapperhet hos armeniska barn, som nu drömmer om att en dag hämnas för samma brutalitet som de led för 30 år sen.

FOTOGRAFENS BIOGRAFI
Alex MacBride är en frilansfotojournalist som behandlar sociala, politiska och humanitära frågor. De senaste tre åren har han bott och arbetat i Öst-Afrika men nu har han flyttat tillbaks till London. Alex fotograferar regelbundet som frilansmedarbetare för Getty Images och AFP. Has verk har blivit utgivna i publikationer som Al Jazeera, The Atlantic, BBC, ELLE, El Pais, FT, Foreign Policy, The Guardian, Internazionale, Le Monde, TNH, The New York Times, VICE, The Washington Post med flera. Alex fotograferar även i uppdrag för FN och icke-statliga organisationer; bland annat för IOM, Medair, MSF, NRC, UNICEF, War Child och WFP med flera. År 2020 utställdes hans verk i Helsinki Photo Festival och Photo IS:RAEL. Han var en av pristagarna i tävlingen Andrei Stenin International Press Photo i Moskva. Hans verk från södra Sudan blev medtagna i årets 2020 upplaga av Visa Pour l’Image i Frankrike. Alex håller workshops för Leica Akademie i Mayfair i London.

X