ALAIN

SCHRÖDER

Belgium

Dead Goat Polo
Trying to outrun your opponents with a headless goat wedged between your leg and your horse might not be your idea of a fun game but in Kyrgyzstan Kok Boru is the national sport. Dead Goat Polo, as some refer to it, looks more like cavalier rugby. Generally divided into two teams of five (and hundreds or more in a freestyle variant called Alaman-Ulak), fearless men on horseback race from one end of the field to the other chasing the rider with possession trying to prevent him from scoring a point by heaving the 20 kg body into the tai kazan (goal) at either end. Only stallions are used in this game because they are naturally anti-social and eager to fight off rivals. The players train their horses to muscle out other horses in the pack while they themselves wrestle each other to snatch the goat and gallop toward the goal, slamming into the rubber tires that encircle the meter-high mound. Most villages throughout the country have a playing field, some have official stadiums. Professional teams play tournaments which culminate in the national championships that take place during the festivities surrounding Nowruz on March 21st, when the Kyrgyz nation celebrates the beginning of spring. In 2020, the unprecedented coronavirus pandemic has halted large public gatherings but unofficial games continue to be organized in many villages. Players share the cost of the goat or wealthier citizens sponsor games with prizes to celebrate life events, inspire good fortune, or simply for fun, and the winning team always takes home the goat for a post-game feast. The origins of this legendary game lie somewhere between nomads hunting or defending their livestock against predatory wolves, to men and horses honing their fighting skills. Boys from the age of four to five learn to play on donkeys and instead of a goat, they throw around a much lighter pillow made of goatskin stuffed with hay. The new generation is happy to continue this rough-and-tumble game.

AUTHOR BIOGRAPHY
Belgian photographer Alain Schröder (b. 1955) has been working in the industry for over three decades. During his tenure as a sports photographer in the 1980s, his shots appeared on more than 500 magazine covers. Book assignments and editorial pieces with subjects as diverse as travel, art, culture, and human interest followed. In 1989, he co-founded the Belgian photo agency Reporters. In 2013, he uprooted his life, trading in his shares in Reporters to pursue life on the road with a camera. Schroeder now travels the world shooting stories focusing on social issues, people, and their environment. “I am not a single shot photographer. I think in series” Schroeder says, adding, “I strive to tell a story in 10-15 pictures, capturing the essence of an instant with a sense of light and framing”. His pictures have won many awards including three World Press Photo.

ALAIN

SCHRÖDER

Belgia

Dead Goat Polo
Yrittäen päästä pakoon vastustajiaan päätön vuohi jalkasi ja hevosesi välissä ei ehkä ole paras mielikuva hauskasta pelistä, mutta Kirgisistanissa Kok Boru on kansallispeli. Dead Goat Polo, kuolleen vuohen poolo, kuten sitä myös kutsutaan, näyttää ennemminkin rugbylta. Yleensä sitä pelaa kaksi viiden miehen joukkuetta (ja sata tai enemmän pelaajaa vapaamuotoisessa muunnelmassa nimeltä Alaman-Ulak), pelottomia miehiä, jotka ratsastavat kentän yhdeltä laidalta toiselle jahdaten ratsastajaa, jolla on vuohi, yrittäen estää häntä saamasta pisteitä heittämällä 20 kiloisen vuohen maaliin kentän kummassa päässä tahansa. Vain orit ovat mukana tässä pelissä, koska ne ovat luonnostaan seuraa kaihtavia ja haluavat päihittää kilpailijansa. Pelaajat opettavat hevosensa tökkimään toisiaan laumassa, ja he itse painivat toistensa kanssa saadakseen vuohen ja päästäkseen maalin lähelle heittämään sen kumirenkaisiin, jotka on levitetty metrinkokoisen kummun ympärille. Useimmilla kylillä ympäri maata on oma kenttänsä, joillakin on virallinen stadioni. Ammattimaiset joukkueet pelaavat turnajaisia, jotka johtavat kansallisiin mestaruuskisoihin kevätjuhlien aikaan 21. maaliskuuta, kun Kirgisistan juhlii kevään tuloa. Vuonna 2020 odottamaton koronaviruspandemia pysäytti suuret tapahtumat, mutta monet kylät järjestävät pelejä epävirallisesti. Kustannukset jaetaan pelaajien kesken, tai varakkaammat kansalaiset sponsoroivat pelejä palkinnoilla juhliakseen elämää, saadakseen hyvää onnea tai vain huvikseen, ja pelin voittanut joukkue saa aina vuohen kotiinsa pelin jälkeisiin juhliin. Tämän legendaarisen pelin alkuperä on lähtöisin jostakin nomadimetsästäjien ajoista heidän suojatessaan karjaansa saalistavia susia vastaan tai miesten ja hevosten voimien mittaamisesta heidän parantaessaan taistelukykyjään. Neljän ja viiden ikäiset pojat harjoittelevat aaseilla, ja vuohen asemasta he heittelevät ympäriinsä kevyempää vuohen nahasta heinällä täytettyä tyynyä. Uusi sukupolvi on onnellinen voidessaan jatkaa tätä kuritonta peliä.

TEKIJÄN BIOGRAFIA
Belgialainen valokuvaaja Alain Schröder (synt. 1955) on työskennellyt yli kolme vuosikymmentä alalla. Hänen ollessaan urheiluvalokuvaajana 80-luvulla hänen kuviaan julkaistiin yli 500 lehden kannessa. Kirjoja ja painettuja kuvastoja seurasi. Vuonna 1989 hän oli mukana perustamassa belgialaista valokuvaliikettä nimeltä Reporters. Vuonna 2013 hän päätti muuttaa elämäänsä ja myi osansa liikkeestä lähteäkseen kameransa kanssa matkoille. Schroeder matkustaa nyt maailmaa ottaen kuvia sosiaalisista aiheista, ihmisistä ja heidän ympäristöstään. “En ole yhden kuvan ihminen, ajattelen sarjoissa”, hän sanoo lisäten: “pyrin kertomaan tarinan 10–15 kuvalla vangiten hetken perusolemuksen valon ja kehyksien avulla”. Hänen kuvansa ovat voittaneet monta palkintoa mukaan lukien kolme World Press Photo -palkintoa.

ALAIN

SCHRÖDER

Belgien

Dead Goat Polo – Polo med en död get
Att försöka besegra din motståndare med en död get mellan benen och på hästrygg låter kanske inte som ditt bästa nöje bland spelen, men i Kirgizistan är Kok Boru en nationalsport. Död-get-polo, som några kallar det, liknar mera rugby på hästrygg. Allmänt finns det två lag på fem (men det finns hundra andra fristilvarianter som kallas för Alaman-Ulak) med tappra men på hästrygg som rider i kapp från den enda ändan av planet till det andra medan de försöker förhindra ryttaren som har geten att samla in poäng efter att ha slängt den 20 kilo tunga, döda getkroppen i mål eller tai kazan, som det heter. Enbart hingster används i detta spel eftersom de av naturen är osociala och slår gärna ut deras rivaler. Spelare tränar sina hästar i att stöta bort andra i flocket medan de själva brottar med andra ryttare och försöker ta tag i geten och gallopera till målet och kasta sig på den meterhöga runda högen av gummikransar. De flesta byarna i landet har ett spelplan, några även officiella stadion. Professionella lag spelar i turneringar som har sin kulmen i nationalmästerskap. Det kämpas under festligheterna kring nowrus-tiden den 21. mars då den kirgiziska nationen firar början av våren. År 2020 satte COVID-19 -pandemin – som är utan motstycke – stopp på större samlingar med stort publikum, men inofficiella spel organiseras fortfarande i många byar. Spelare delar på priset av geten eller så finns det rikare medborgare som sponsrar spel med priser för att kunna fira offentliga händelser, skapa sig framgång eller helt enkelt för nöjes skull. Och det vinnande laget tar alltid hem geten för att fira efter spelen. Ursprunget till detta legendariska spel ligger nånstans mellan nomaders sätt att jaga eller att försvara sin kreatursbesättning jäntemot rövande vargar eller bland män och hästar som finslipar sina färdigheter för kamp. Pojkar mellan fyra och fem år lär sig leka på åsnor och istället av en get, så slänger de en kudde som är gjord av getskinn med höfyllning. Den yngre generationen är glad och redo att fortsätta med detta grova och bruska spel.

FOTOGRAFENS BIOGRAFI
Den belgiska fotografen Alain Schröder (f.1955) har sysslat med fotografi i mer än trettio år. Under sin arbetsperiod som sportfotograf på 1980-talet, publicerades hans bilder på första sidorna i över 500 veckotidningar. Sen dess har han varit aktiv med bokprojekt och ledarartiklar beträffande mycket olika teman som resor, konst, kultur och allmänt intresse. År 1989 grundade han i samarbete en belgisk fotoagentur kallad Reporters. År 2013 rev han upp sitt livs rötter, sålde sina aktier i Reporters för att föra ett vandrande liv med sin kamera. Nuförtiden reser Schroeder runt omkring i världen och fotograferar berättelser med fokus på sociala angelägenheter, människor och miljö. ”Jag är ingen enrutafotograf. Jag tänker i serier.” säger Schroeder och fortsätter: ”Jag strävar till att berätta en historia i 10-15 bilder, att fånga det väsentliga i stunden genom att ha känsla för ljus och ram.” Hans bilder har blivit belönade många gånger, bland annat tre gånger med priset World Press Photo.

X