Laissez-Faire
Imagine a life lived under the glow of artificial daylight, where reality is not experienced directly, but mediated through screens. Imagine a world so densely networked that all of the distinctions by which we have learned to make sense of time and place – interior and exterior, private and public, day and night – have collapsed into a single, neon-hued hallucination. Imagine the collective alienation of billions of conjoined subjects whose sole purpose is to act as vehicles for the exchange of commodities. This is the world described in Cristiano Volk’s Laissez-Faire. It may sound like a dystopian future, but it is our present. The crosshairs within which we might focus these observations, however, are historical ones. Volk’s work takes its title from ideas that have been around since the eighteenth century. Laissez-faire capitalism has its roots in the political economist Adam Smith’s doctrine that human economic behaviour was subject to an underlying natural order which would be corrupted by any form of regulation. Left to act in their own self-interest, Smith argued, individuals and groups would naturally choose the course that would also bring maximum prosperity and happiness to society as a whole. Like nature itself, laissez-faire capitalism is imagined to be a self-regulating system. Volk’s photographs also hint at deeper and more insidious entanglements. It is not just the boundaries between interior and exterior that seem to dissolve in his images, but those that set us apart from the technologies upon which we depend. The cables, nodes and networks that lock our world together resemble the veins and arteries of a collective cyborg body, where human experience – our lives, our actions, our so-called freedoms – transformed into data and harnessed for profit. The electronic life that pulses through the city is nothing more nor less than our own desires projected back at us, holding us spellbound in a beautiful nightmare.

AUTHOR BIOGRAPHY
Cristiano Volk is an Italian photographer who lives and works in a small town called Staranzano in northeastern Italy. After a short period of study at the Spazio Labo’ in Bologna, he worked with artists such as Massimo Mastrorillo at the D.O.O.R Academy and Federico Clavarino. His works have a critical view of social, political and cultural issues. Various interests are involved in his works such as tourism in Venice within the Sinking Stone project, the major depressive disorder in Mélaina Cholé and the connotations of consumers and money in Laissez-faire. The purpose of his work is deeply political, since it is rooted in the need to explore the way humans relate to the spaces (both cultural and geographic) in which they live. Sinking Stone was awarded the Slideluck Jason Fulford Award Gazebook in 2017. In 2018, it was shortlisted for the FUAM Dummy Book Award and the SELF PUBLISH RIGA Dummy Contest. In April 2019 his first book Sinking Stone was published by Witty Books and, at the end of the same year, it was selected by the American Suburb X magazine among the best photographic books of 2019. The following year his second book Mélaina Cholé was published by the American publishing house Yoffy press. He was recently awarded the FRESH EYES 2020 powered by GUP Magazine. FRESH EYES presents the 100 best emerging photographers of the year.

Laissez-Faire
Kuvittele elämää keinotekoisen päivänvalon hohteessa, jossa todellisuutta ei koe suoraan, vaan välillisesti kuvaruudun kautta. Kuvittele maailma niin tiheästi verkostoituna, että kaikki erottavat tekijät, joiden avulla olemme saaneet selvää ajasta ja paikasta – sisältä ja ulkoa, yksityisyydestä ja julkisuudesta, päivästä ja yöstä – ovat luhistuneet yhtenäiseksi neonväriseksi hallusinaatioksi. Kuvittele miljardien yhteenkasvaneiden ihmisten kollektiivinen vieraantuminen, joiden ainoa tarkoitus on toimia välineinä hyödykkeiden vaihdossa. Tätä maailmaa Cristiano Volk kuvailee Laissez-Faire-työssään. Se saattaa kuulostaa dystooppiselta tulevaisuudelta, mutta se on nykyisyyttämme. Kohteemme, johon keskitämme nämä huomiot, ovat historiallisia. Volkin työ on saanut nimensä ideoista, jotka ovat olleet olemassa jo 18. vuosisadan ajoista. Laissez-faire-kapitalismin juuret löytyvät poliittisen ekonomin Adam Smithin opista, jonka mukaan ihmisen ekonominen käytös juurtaa luonnollisesta järjestyksestä, joka vääristyisi kaikenlaisen säännöstelyn käsissä. Jos ihmisten annetaan toimia oman itsensä hyödyksi, yksittäiset henkilöt ja ryhmät valitsisivat luonnollisen kurssin, joka toisi suurimman mahdollisen rikkauden ja onnellisuuden yhteiskunnalle. Kuten luonto itse, laissez-faire-kapitalismin katsotaan olevan itsesäätelevä systeemi. Volkin valokuvat tosin vihjaavat syvempään ja petollisempaan selkkaukseen. Ei ole kysymys pelkästään sisäisistä ja ulkoisistä rajoista, jotka näyttävät hajoavan hänen kuvissaan, vaan niistä, jotka erottavat meidät teknologiasta, jota ilman emme tule toimeen. Johdot, solmut ja verkostot, jotka pitävät maailmaamme kasassa, muistuttavat verisuonia kollektiivisessa kyborgin vartalossa, jossa ihmisen kokemus – elämämme, toimintamme, meidän niin kutsutut vapautemme – muutetaan tietokoneen tietokannaksi, jolla haalitaan tuottoa. Kaupungin elektroninen sykkivä elämä on vain omissa toiveissamme jotka heijastuvat takaisin pitäen meitä kiinni kauniissa painajaisessa.

TEKIJÄN BIOGRAFIA
Cristiano Volk on italialainen valokuvaaja, joka asuu ja työskentelee pienessä kaupungissa nimeltä Staranzano Italian koillisosassa. Lyhyen opiskeluajan jälkeen Spazio Labo’ Bolognassa hän työskenteli yhdessä sellaisten taiteilijoiden kanssa kuin Massimo Mastrorillo D.O.O.R Academyssa ja Federico Clavarino. Hänen töissään näkyy kriittinen katsantokanta sosiaalisiin, poliittisiin ja kulttuurin aiheisiin. Hänen erilaiset kiinnostuksen kohteensa sisältyvät hänen töihinsä, kuten Venetsian turismi projektissa Sinking Stone, depressio työssä Mélaina Cholé ja rahan ja kulutuksen merkitys Laissez-fairessa. Hänen työnsä tarkoitus on syvästi poliittinen, koska se perustuu tarpeeseen tutkia ihmisten suhteita paikkoihin (kulttuurisiin ja maantieteellisiin), joissa he elävät. Sinking Stone sai palkinnon nimeltä Slideluck Jason Fulford Award Gazebook vuonna 2017. Vuonna 2018 se sijoittui parhaiden joukkoon FUAM Dummy Book Awardissa ja the SELF PUBLISH RIGA Dummy Contestissa. Huhtikuussa 2019 hänen ensimmäisen kirjansa Sinking Stonen julkaisi Witty Books, ja saman vuoden lopussa sen valitsi American Suburb X -lehti parhaitten valokuvauskirjojen joukkoon. Seuraavana vuonna hänen toisen kirjansa Mélaina Cholé julkaisi the American publishing house Yoffy press. Hän sai äskettäin GUP Magazinen FRESH EYES 2020 -palkinnon. FRESH EYES esittelee 100 sen vuoden nousussa olevaa valokuvaajaa.

Laissez-Faire
Föreställ dig ett liv i artificiellt dagsljus, där verkligheten inte upplevs direkt utan förmedlas via skärmar. Föreställ dig en värld som är så tätt sammankopplad att alla de skiljelinjer genom vilka vi har lärt oss att förstå tid och plats – interiör och exteriör, privat och offentlig, dag och natt – har kollapsat samman till en enda, neonfärgad hallucination. Föreställ dig den kollektiva alienationen hos miljarder sammanlänkade individer vars enda syfte är att fungera som redskap för utbytet av varor. Detta är den värld som beskrivs i Cristiano Volks Laissez-Faire. Det kan låta som en dystopisk framtid, men det är vår nutid. Det hårkors med hjälp av vilket vi kan rikta dessa iakttagelser är dock historiskt. Volks verk hämtar nämligen sin titel från idéer som har funnits sedan 1700-talet. Laissez-faire-kapitalismen har sina rötter i den politiske ekonomen Adam Smiths doktrin att mänskligt ekonomiskt beteende är beroende av en underliggande naturlig ordning som skulle korrumperas av någon som helst form av reglering. Smith hävdade att individer och grupper som får agera i sitt eget intresse naturligt skulle välja den väg som också skulle ge maximalt välstånd och lycka åt samhället som helhet. I likhet med naturen själv föreställer man sig att laissez-faire-kapitalismen är ett självreglerande system. Volks fotografier antyder också på djupare och mer lömska förvecklingar. Det är inte bara gränserna mellan interiör och exteriör som tycks upplösas i hans bilder, utan även de gränser som skiljer oss från den teknik som vi är beroende av. De kablar, noder och nätverk som binder samman vår värld liknar venerna och artärerna i en kollektiv cyborgkropp, där den mänskliga erfarenheten – våra liv, våra handlingar, våra så kallade friheter – omvandlas till data och utnyttjas för vinst. Det elektroniska liv som pulserar genom staden är varken mer eller mindre än våra egna önskningar som projiceras tillbaka på oss och håller oss trollbundna i en vacker mardröm.

FOTOGRAFENS BIOGRAFI
Cristiano Volk är en italiensk fotograf som bor och arbetar i den lilla staden Staranzano i nordöstra Italien. Efter en kort studieperiod vid Spazio Labo’ i Bologna har han arbetat med konstnärer som Massimo Mastrorillo vid D.O.O.O.R Academy och Federico Clavarino. Hans verk har en kritisk syn på sociala, politiska och kulturella frågor. Hans verk sträcker sig över många olika teman, som t.ex. turism i Venedig inom projektet Sinking Stone, svår depressiv sjukdom i Mélaina Cholé, samt betydelser av konsumenter och pengar i Laissez-faire. Syftet med hans arbete är djupt politiskt, eftersom det har sin grund i behovet av att utforska hur människor förhåller sig till de (både kulturella och geografiska) rum där de lever. Sinking Stone tilldelades Slideluck Jason Fulford Award Gazebook 2017. År 2018 var den nominerad till FUAM Dummy Book Award och SELF PUBLISH RIGA Dummy Contest. I april 2019 publicerades hans första bok Sinking Stone av Witty Books och i slutet av samma år valdes den av den amerikanska tidskriften Suburb X bland de bästa fotoböckerna 2019. Året därpå publicerades hans andra bok Mélaina Cholé av det amerikanska förlaget Yoffy press. Han tilldelades nyligen FRESH EYES 2020 powered by GUP Magazine. FRESH EYES presenterar årets 100 bästa nya fotografer.